Open Knowledge Leadership Program, mitä opin?

Rufus Pollock ja Irina Bolychevsky järjestivät tänä vuonna ensimmäisen kerran Open Knowledge Leaders Program -koulutuksen (http://leaders.rufuspollock.org/). Koulutus alkoi 2,5 päivän intensiivisellä luennoilla Berliinissä (pe 15.7. – su 17.7.2016) ja jatkoi virtuaalisena seuraavan noin neljän kuukauden ajan. Valmistuminen kurssilta tapahtui la 19.11.2016. Berliinin viikonlopun jälkeen järjestettiin noin 7 luentoa virtuaalisesti. Yhden luennon kesto on noin 3 tuntia ja tyyppisesti ne olivat sunnuntaisin. Tämän lisäksi osallistujat jakautuivat ryhmiin ja ryhmät valitsivat keskuudestaan ryhmänjohtajat. Minut valittiin oman ryhmäni ryhmänjohtajaksi.

Opin heti aluksi, että useat kurssille osallistuneet ovat olleet Open Knowledge liikkeessä kauan mukana ja heidän välille oli kehittynyt syvä vuorovaikutussuhde jo ennen kurssia. Esimerkiksi Open Knowledgen perustaja Rufus on ollut yli 12 vuotta Open Knowledge Internationalin johdossa. Oli erittäin mukavaa tutustua ulkomailla asuvaan “Open Knowledge -perheeseen” Berliinissä. Ihmisiin, joita yhdistää intohimo avoimuuteen.

Kaikista tärkein teema kurssilla oli miettiä, mitä avoimuus on? Open Knowledgen vuonna 2004 laatiman määritelmän mukaan: “Open means anyone can freely access, use, modify, and share for any purpose (subject, at most, to requirements that preserve provenance and openness).” Eli vapaasti käännettynä:

Avoimuus tarkoittaa, että kuka tahansa voi vapaasti käyttää, muokata ja jakaa mihin tahansa tarkoitukseen.

Mutta miltä tuntuisi miettiä ilman digitaalisia laitteita monta tuntia sitä, mitä eroa on avoimuudella ja vapaudella? Tai miten avoimuus rakennetaan? Tai miten vapaaehtoistyötä voi johtaa? Näitä mietittiin kurssilla paljon. Pavel Richterin (CEO, Open Knowledge International) kommentti häiriköihin oli yksinkertaisesti “ulos yhteisöstä ja mitä nopeammin, sitä parempi”. Toisaalta, kuka määrittelee yhteisön arvot ja eri sanojen merkitykset? Jos katsomme tarkasti, avoimuus tarkoittaa jokaiselle vähän eri asioita.

Mitä Open Knowledgen johtaminen sitten on? Oman kokemukseni mukaan se on 80% viestintää, motivointia ja ihmisten tukemista. Se on ihmisten kasvun tukemista, ilman, että annetaan “valmiita vastauksia” tai vaaditaan muita ajattelemaan yhdellä (samalla) tavalla. Se on erilaisten ihmisten ja ajatusten sovittamista yhteen. Johtamisessa ei ole hopealuotia (engl. there is no silverbullet). Se nöyryyttä oman osaamisen suhteen. Toisaalta se on huolehtimista, että asiat tulevat tehdyksi ja ihmiset eivät pala loppuun niitä tehdessään. Se anteeksiantoa virheitä kohtaan. Se tarkkaa tehtävien rajausta ja määrittelyä. Se on sen ymmärtämistä, että asiat muuttuvat jatkuvasti ja Open Knowledgen pitää elää ajassa mukana.

Avoimuus ei suinkaan tarkoita, että ihmiset voivat käyttäytyä miten haluavat. Avoimuuden tueksi tarvitaan selkeät yhdessä sovitut säännöt, joiden noudattaminen turvaa avoimuuden olemassaolon. Avoimuuden mahdollistaa hyvät säännöt ja yhteiset toimintaperiaatteet. Ilman sääntöjä avoimuutta ei voi rakentaa, koska toiminta on silloin täysin yksilöiden omista (usein ristiriitaisista) ajatuksista lähtevää ja toisiinsa törmäävää. Avoimuuden rakentaminen ei onnistu virtuaalisesti, se vaatii ihmisten säännöllistä tapaamista.

Oma projektini

Kurssille osallistuneista jokaisen tuli tehdä oma projekti. Projektin tekeminen oli kaikille varmasti suuri oppimiskokemus. Lähes kaikki aloittivat aivan liian suurella ja kunnianhimoisella projektilla. Ihmisten tuli joka viikko raportoida oman projektinsa edistymisestä minulle (ryhmänvetäjä). Huomasin äkkiä, että ihmisten projektit olivat liian laajoja ja suuria. Aloin toivomaan, että ihmiset tekisivät pienempiä ja tarkemmin rajattuja projekteja (vähemmän, mutta paremmin kohdentuvaa työtä). Pyysin heitä mietimään, mikä asiassa on kaikista tärkeintä.

Paritoa lainatakseni, usein 20% tärkeimmästä tuo 80% kokonaisarvosta. Ja lopun 80% tekeminen lisää lopputuloksen arvoa vain 20%. Mikä tärkeimpiä asioita Open Knowledgessa? Priorisointi ja sen ymmärtäminen, että avoimuuden saavuttaminen voi viedä seuraavat 100 vuotta. Kyseessä on hitaasti etenevä maratoni, ei nopea 100 metrin printti. Suljettu elefantti syödään mukavasti hyvin pieni pala kerrallaan rauhallisesti nauttien.

Suurimmalle osalle tuntui olevan haaste tehdä vähemmän, keskittyä ja miettiä tarkemmin, viestiä selvemmin ja välttää liikaa tekemistä.

Tein oman johtamistaitoja kehittävän projektini viestinnästä. Aluksi ajattelin tehdä sen budjettihackista. Iteroinnin kautta suoritettu priorisointi kuitenkin muutti projektia ja opin rajaamaan siitä paljon pienemmän. Viestintä on erittäin tärkeä asia “johtamisessa”. Usein sanotaan, että johtajan työstä yli 80% on viestintää eri sidosryhmien kanssa.

Viestinnän puute aiheuttaa monenlaisia ongelmia organisaatioon, jotka voivat tilanteen jatkuessa kärjistyä. Iteroin projektin tavoitteita ja aihetta koko syksyn ajan. Avoimuuden sanoman kiteyttäminen oli enemmän arvoa luovaa toimintaa ja samalla tarkemmin rajattu projekti oli helpompi toteuttaa. Lopulta keskityin avoimiin innovaatioihin. Se kannatti, sillä Rufus toivoi, että tekisin oman projektini lopputuloksista esityksen Youtubeen. Katsotaan, jos sitä jossain vaiheessa ehtisi tämän tekemään.

Haluan kiittää Open Knowledge Finland ry:tä taloudellisesta tuesta kurssille osallistumisen suhteen. Yhdistys maksoi kurssimaksuni ja osan majoituksestani, joka varmasti vaikutti omalta osaltaan siihen, että osallistuin kurssille. Tärkein anti itselleni kurssilta oli se, että sain tutustua ympäri maailmaa noin 25 hienoon ihmiseen. Lisäksi vähän syvemmin noin 6 omaa ryhmäläiseen, joista osa ollut edistämässä Open Knowledgen asioita jopa 20 vuoden ajan. Rufuksen mielenpainavimpia lauseita oli, että “avoimuuden toteutuminen voi viedä seuraavat 100 vuotta”. Esimerkiksi lääkkeet ja lääketiede on edelleen hyvin suljettua.